| (no subject) |
[Dec. 11th, 2006|08:27 pm] |
hä?
melbourne ei kuulemma olekaan ollenkaan trooppinen lontoo.
maailmankuva järkkyi juuri pahasti.
sen lisäksi bussissa oli yöperhonen. iso. isosiipinen. se lepatti.
ne on kuitenkin tästä päivästä ehkä pienimmät asiat. |
|
|
| apupupu |
[Nov. 22nd, 2006|02:01 pm] |
hei kaikki edes jossain määrin kutomataitoiset: katsokaa tämä. |
|
|
| tulin juuri kotiin, ja |
[Oct. 29th, 2006|02:44 pm] |
täälläonluntatäälläonluntatäälläonluntatäälläonluntatäälläonluntatäälläonluntatäälläonlunta.
reflection brings question/search for another/im sorry if i cant feel/im sorry im not real. |
|
|
| (no subject) |
[May. 23rd, 2006|12:41 pm] |
| [ | np |
| | panic + the kind that kills | ] |
on kerrottava, että reilun viikon päästä ollaan jo ruotsissa.
ja se on nyt kaikkine puolineen niin sanoinkuvaamattoman siistiä ja hienoa, että voitte vain arvailla. parasta ikinä.
en kasva enkä muutu, mutta joka päivä on vaan yritettävä parhaansa ja sen on riitettävä.
mutta että ruotsiin. |
|
|
| anteeksi blogimainen entry, mutta.. |
[May. 2nd, 2006|03:26 pm] |
..on siistiä, että vaikka kaikki muuttuu, tänään ilmestynyt uusi pearl jam kuulostaa ja tuntuu helvetin hyvältä. ehkä vastapainona harkki-taantumukselle [tai no, ei se mun kohdalla taantumista ole, eteenpäinmenemistäpä] [ehkä vähän biisit tuntui pitkiltä ja soolot oudoilta, mutta ei kuitenkaan]. eli jotkut asiat pysyy, pysyy jo toista vuosikymmentä. praha 22.9., täältä toivottavasti tullaan.
darkness comes in waves,... tell me,
WHY INVITE IT TO STAY?
you're warm with negativity,
yes, comfort is an energy,...
but why let the sad song play?
HOW I CHOOSE TO FEEL,... IS HOW I AM.
LIFE COMES FROM WITHIN YOUR HEART AND DESIRE
LIFE COMES FROM WITHIN MY HEART AND DESIRE
LIFE COMES FROM WITHIN YOUR HEART AND DESIRE |
|
|
| we're gonna be on a summer vacation for the next twenty years |
[Mar. 9th, 2006|11:33 pm] |
tossa se on, puoliksi lattialla ja puoliksi laukun päällä, ensimmäinen oma skeitti, ja kun kukaan muu kuin minä ei voi tuntea niitä ajatusratoja mitä pitkin tänne on tultu ja kuinka monta vuotta kuljettu ja miten paljon on pitänyt tehdä ja että mitä se nyt lopulta merkitsee, niin en rupea selittämään. tääkin päivä on vaan hyvä muistutus [siksi siis tekstikin] ympyröiden sulkeutumisesta ja uusien avautumisesta sekä siitä, miten elämä kuljettaa ja ajoittaa joitakin juttuja. ja siis nimenomaan sellaisella tavalla, mitä ei olisi koskaan osannut uskoa.
viimeisen neljän päivän aikana olo on jakautunut jotenkin kolmeen. on iso pala, joka keskittyy vaan kaipaamaan ja ikävöimään asioita, jotka on olleet hyviä ja joita ei enää ole. sitten on sen kaveri, joka takertuu mielipuolisesti kiinni vanhaan ja kieltäytyy päästämästä irti, ja sitten loppuosa, joka haluaa sellaisella raivolla ja vimmalla eteenpäin, minne tahansa mistä löytyy taas uusia asioita joiden kanssa elää tässä hetkessä, että varmaankaan ei ole vältettävissä päin ovia juokseminen ja portaissa kaatuminen ja huonotkin reittivalinnat, mutta hinku sinne eteenpäin on niin vahva että väkisinkin jotain tapahtuu. kuristaa, kieltämättä, ja happi loppuu aivoista, kun osa pitää kiinni taaksejätetystä ja osa haroo eteenpäin, mutta turhan helppoahan elämä olisi ilman ristiriitoja. ja ristiriitaisia ihmisiä. ja on myös ollut olo, että on oikeasti siirtymässä jonnekin, siteet vanhaan katkeaa. vaan ei kai kaikkea voi roudata mukanaansakaan.
on elettävänä joku sellainen vaihe nyt, jolloin uskalletaan, tehdään niitä asioita jotka olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten ja muutetaan, muututaan, perinpohjaisesti, pelkoja voittamalla ja ylittämällä. asia kerrallaan. osasta ei puhuta kenellekään, osasta joillekin ja osasta monille. tää on yksi sellainen pidempiaikaisempi ja monimerkityksinen projekti. ja kieltämättä oon ylpeä ja innoissani. todellinen ylpeys ja into ja uskaltaminen kyllä mitataan vasta myöhemmin, ja hitto että toivon että musta olisi kaikkeen. vielä on paljon tehtävää ja uskallettavaa, kehon- ja mielenhallinnan harjoittelemista, itsensä ylittämistä ja ennen kaikkea itse pärjäämistä - sitä, että oma hyvinvointi ei aina riippuisi niin suoraan toisista. että löytäisi uskaltamisen itsestään, ei muista. eikä ole olemassa pistettä, minne pitää päästä, ei musta ole raameihin, täyttämään jotain mittoja.
( ja se yksi kuva vielä, muistuttamaan ja inspiroimaan. )
itsekseen tuleminen kestää vaan joskus niin kauan. |
|
|
| (no subject) |
[Feb. 28th, 2006|05:23 pm] |
note to self:
opettele kirjoittamaan
Nietsche
Nietzche
Nietszche
Nietsze
Niethezxfghaffka
Nietzsche
oikein ennen tenttiä.
..ja opettele kirjoittamaan se myös tänne..
note to others:
katsastakaa ![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/community.gif) makinganeffort ja liittykää, jos yhtään siltä tuntuu. |
|
|
| (no subject) |
[Feb. 27th, 2006|01:56 am] |
mon dieu! i've been tagged.
muutenhan mä en tätä tekisi. ja tahtoisin ennen listausta tietenkin lähinnä jauhaa halun/himon käsitteestä [ku emmä tiiä], mutta koska mun pitäisi paraikaakin olla lukemassa tenttiin, jossa tosin jämähdin heideggerin unohduksen käsitteen kääntelemiseen, yritän selviytyä työstä nopeasti.. eli:
( pimps and queens and criminal queers ) |
|
|
| (no subject) |
[Feb. 16th, 2006|12:03 pm] |
| [ | np |
| | neil young - im the ocean | ] |
ongelma ratkaistu! keksin viime yönä. se menee, tietenkin, niin, että omaan vasemman käden nimettömän keskisormea vasten olevaan pintaan tulee teksti because you're mine ja sitten taas jonkun toisen vastaavaan, eli oikean käden nimettömän keskisormea vasten olevaan ihoon i walk the line. niin se toimii. joskus sitten.
on ihan vastustamaton halu kantaa sänkyyn vielä muutama tyyny ja peitto lisää ja uppoutua sinne luurien kanssa kuvittelemaan asioita ja näkemään hyviä unia ja herätä vasta kun on kesä. jo pelkkä ajatus saa hyrisemään. aion olla silti reipas ja keskittyä geopolitiikkaan ja clausewitziin. |
|
|
| (no subject) |
[Feb. 14th, 2006|05:55 pm] |
| [ | np |
| | sister flo - white noise | ] |
yksi isoimpia mieltä kutkuttavia asioita on tällä hetkellä se, että onko monistinen ontologia mun juttu vai ei. tai että miten oikeastaan koen ja hahmotan subjektin ja objektin ja niiden eron, tai substanssin? ylipäätään, taas on jonkinlainen liekki ja nälkä ja tarve oman ajattelun kehittämiselle ja lukemiselle ja käsityskyvyn testaamiselle. oppimiselle. jos tunnepuolen vimmasta ei tarvi huolehtia, voi siirtyä liekittämään älyllistä vimmaa.
ja koska tenttiinlukeminen on tunnetusti yliarvostettua ja aika turhaakin, taidan mennä huomenna kirjastoon ja aloittaa spinozasta. koska jostain on aloitettava. lisäksi tiedän ihan hyvin, kiitos vaan, että asia ei ehkä ratkea päivässä tai kahdessa, jos koskaan. mutta ratkeamisesta ei olekaan kyse, vaan tiellä olemisesta. tien raivaamisesta.
mun kieli ja sen oikeinkirjoitus ja sanavarasto heikkenee hirveää vauhtia.
lisäksi on tullut mietittyä, miten syvältä saatanasta psykoanalyysi on ja miten vahvasti sen jotkut jutut elää yhä [arki]ajattelussa, omassakin, kun ei niitä osaa tiedostaa, ja miten paljon pahaa se on saanut aikaiseksi. |
|
|
| (no subject) |
[Feb. 13th, 2006|09:56 pm] |
| [ | np |
| | placebo - running up that hill | ] |
päässä on yhä babylon ja tuhat muuta asiaa, joten voi yhtä hyvin keskittyä kuviin. reissusta muuten ei voi sanoa oikein mitään järjellistä: oli huikeat ja huimat ja ihan käsittämättömän järjettömät pari päivää, jotka tuntuvat jo nyt epätodellisilta. katsokaa kuvia, toivottavasti niistä on iloa.
( pariisi 8.-12.2.2006 )
sellainen oli mun pariisi. |
|
|
| finger on the trigger and ready to run |
[Feb. 5th, 2006|12:46 pm] |
| [ | boogie |
| | young man on a spree | ] |
| [ | np |
| | young man on a spree | ] |
sitä mä vihaan, että elämänsä merkittävimpien, parhaiden ja tärkeimpien päivien jälkeen herää aina kipeään oloon, joka on sekoitus tyhjyyttä, epävarmuutta, pelkoa ja itseinhoa. että kun kaiken jälkeen voisi olla vaan niin onnellinen ja hyvinvoiva kaikesta mitä on kokenut ja saanut ja osannut, ja siltikin happi karkaa ja suonet kuristaa. ei ole ensimmäinen kerta. eikä se ole sitä, että ne eilisen asiat olisi merkityksettömiä tai unohtunut. ja oikeastaan en tiedä, mitä se on, mistä se tulee, mille se on reaktio.
ehkä se on vaan muistutus siitä, että koko ajan pitää pyrkiä ylimääräisestä pois, hakea ja etsiä yhteyttä kaikkeen ja pohjaa kaikelle. päästä asioiden juureen. kaikessa. pitäisi jaksaa synnyttää itsensä joka päivä uudestaan, ettei ala keräämään mukaansa kaikkea turhaa.
ja vittuako siitä tässä lässyttää, kun pitäisi tehdä jotain.
en tiedä piekseekö mikään sitä hetkeä, kun kaikki solut tärisee, mieli on kasassa, on jotain niin vitun omaa ja tärkeää, mikä lävistää mielen ja pään ja sielun ja kehon. että tietää, että on jotain. |
|
|
| i just wanna scream hello |
[Feb. 4th, 2006|09:22 am] |
mun asunnon ikkunat on jokseenkin pohjoiseen, ja sen lisäksi ensimmäisessä kerroksessa, joten valoa niistä tulee minimaalisen vähän sisään. niinpä aamuisin ei koskaan oikeastaan tiedä, millainen ilma on, ennen kuin nousee ja tutkii asiaa sälekaihtimien välistä. ellei sitten osaa ajoittaa heräämistään juuri siihen hetkeen, kun aurinko paistaa pilvettömältä pakkastaivaalta vastapäisen talon ikkunoihin, josta se valo heijastuu suoraan mun seinälle kuvioiksi.
ja juuri tällaisina aamuina täytyy heti herättyään kuunnella elderly woman behind the counter in a small town. ja sen jälkeen sitten daughter. molemmat on biisejä, jotka on osannut, tai tuntenut, jokaiselta rytmitykseltään ja kiepiltään, läpikotaisin, ennen kuin tiesi niiden nimiäkään. on hyvin haudutettua vihreää teetä. ja kohta soi indifference, josta löysin paljon yhtäläisyyksiä muihin juttuihin jokin aika sitten.
tätä tasapainoa ja onnellisuutta on vähän vaikea käsitellä. ei ole oikein työkaluja, ei ole tottunut tällaiseen. mikä olisi silti hävyttömän huono syy heittää kaikki menemään - on kai vaan opeteltava. |
|
|
| (no subject) |
[Jan. 31st, 2006|10:21 pm] |
i) päätin tänään lähteä vaihtoon, mahdollisesti tekemään gradua tai sitten jatko-opintoja, santa cruzin yliopistoon. syitä oli monia. ja sitten tuli veikeä olo, että mitäpä jos ihan oikeasti lähtisi? siis aikuisten oikeasti? ei se olisi vielä vuoteen, muutamaan, vaan silti. teille, jota en ole vielä ehtinyt kutsua: tervetuloa, ottakaa oma surffilauta mukaan.
ii) on niin paljon asioita joista en pidä ja joiden maailmassa en pärjää. niihin kuuluu kaikenlaiset kuvitelmat ja selitykset, moodit ja roolit, pelit ja säännöt, kaikki epäsuora ja monimutkainen. tänään pää pettää olemalla täynnä kaikkia noita ja peittää samalla sydämen. sydämen kanssa elää ja voi paremmin, kuin päänsä. harvemmin maailma tai joku muu pettää: kyllä se yleensä on ihan oma itse. jostain hiipii ne häpeämöykyt esiin. on hiljainen ja väsynyt olo, tyhjä ja sellainen, että katselee olkansa taakse ja miettii, josko ottaisi pari askelta sinne suuntaan. loppuu usko, perkele! ja ennen kuin konttaan taaksepäin ja menen piiloon, luulen että on parasta mennä peittojen alle ja miettiä aamulla, oliko kyseessä vain yhden illan väsähdys ja takapotku ja ehkä sitä joskus, joku päivä, oppii riittämään itselleen.
iii) osaan näköjään siteerata suunnilleen yhtä bändiä enää.
i dream of times i wish i could leave behind
and i always wake up ugly and dissatisfied
ive gotta change my mind, change my life:
get down to the root of the problem
cure my misdirection
cause all the laughs die at closing time
and i lie awake wondering why im an all or nothing kid
and why ive been feeling like nothing all of the time
where do i go? am i on my own?
kauniita unia. |
|
|
| tälle viikolle ja seuraavillekin, kontekstistaan irroitettuna: |
[Jan. 30th, 2006|02:35 pm] |
Sen sijaan, että pyrkisimme alistamaan tekstin oman ymmärryksemme kategorioihin, meidän pitäisi koettaa kestää sen erilaisuutta, outoutta, sen selittämätöntä luonnetta. --- sen sijaan, että kiirehtisimme arvioimaan, onko vieras olento meille hyödyllinen vai haitallinen, nautinnollinen vai tuskallinen, oikea vai väärä, meidän tulisi pysähtyä ja antaa sen pelkästään ilmetä sellaisenaan. Vain näin pääsemme lähemmäs vieraan todellista luonnetta, sen omaa totuutta.
- sara heinämaa, teoksessa ruumiin kuvia. subjektin ja sukupuolen muunnelmia. |
|
|
| with a little help from my friends |
[Jan. 9th, 2006|07:27 pm] |
tajusin juuri, että nyt olisi uusi musiikki hakusessa. ei niin, etteikö mulla olisi kuunneltavaa, mutta juuri nyt kaipaisi uutta kuunneltavaa. kaikki suosittelut ja erityisesti mix-tapet ja cdt ovat tervetulleita - osoitteen saa pyytämällä, jos sitä ei jo ole.
nyt kaivataan siis ihan erityisesti jotenkin helpohkoa ja kivaa kuunneltavaa. ei sellaista, joka herättää suuria tunnereaktioita. sen pitäisi olla uutta, niin ettei se liity mihinkään vaiheeseen tai asiaan omassa elämässä aikaisemmin, ja kuitenkin jotain tuttua ja turvallista. mieluiten mahdollisimman orgaanista soundimaailmaa. nättiä, soljuvaa, aurinkoista ja lempeää 60-luvun soulhengessä tai sitten kitaravetoista rallattelua illoiksi, kun tahtoo vain istua nojatuolissa ja lukea kirjaa. jotakin sellaista, joka jättäisi helpottuneen olon, että maailma on loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvä paikka. aitoa ja elämänmakuista saa ja pitääkin olla, kunhan se jättää tilaa. luulen ja toivon että käsitätte, mutta jos haluatte tarkennuksia, saa toki kysyä. valtaisa kiitos! nimenomaan siis kaivattaisiin kokonaisvaltaisesti hyvän mielen ja olon musiikkia.
[and anna! im still working on it.] |
|
|
| eteenpäin, sinne juostaan. |
[Dec. 25th, 2005|07:11 pm] |
mä olen ollut elämässäni ihan hiton monta kertaa hirvittävän pahasti väärässä. ja täysin vakuuttunut itse siitä, että olen oikeassa. oon maalannut vääränlaisia kuvia ja ohjannut ihmisiä peruuttamattomasti vääriin suuntiin ja luonut taantuneita tunnelmia. pyydän niitä kaikkia anteeksi, vaikkei se enää auta.
ja toiseksi pyydän anteeksi, että ilmaisuni on niin manifestinomaista ja ehdotonta, mustavalkoista ja jyrkkää, vakuuttunutta ja varmaa. mun ajatteluni ja maailmankuvani ei ole. en mä ole oikeastaan varma kuin ehkä yhdestä asiasta, ja täysin hyväksynyt itse sen että absoluuttiset ja objektiiviset totuudet puuttuu mun maailmasta --- siltikin vouhotan ja blaastaan suupielet kuolassa oikeista ja todellisista asioista ja kuinka on oman sielunsa kanssa elettävä.
ei ihmiseltä, joka kaatuu herättyään, koska ottaa kaiken niin raskaasti tai yrittää niin kiivaasti saada tolkkua johonkin, että unohtaa hengittää, kannata ihan kauheasti ottaa elämäänsä mallia.
2006: eteenpäin voisi olla vaikka muumimajakalle. |
|
|
| (no subject) |
[Dec. 18th, 2005|11:40 am] |
| [ | np |
| | looptroop - reclaim the city | ] |
suuntaan enemmän tai vähemmän kohta kotikotikonnuille joulun ja loman viettoon. saattaa olla, etten tule takaisin kun vasta loppiaisen jälkeen. suunnitelmat oon pyrkinyt pitämään vähäisinä, parasta on nyt päästä vaan olemaan ja lepäämään.
en tiedä miten hyvät koneyhteydet loman aikana on, voin siis viettää varsinaista hiljaiseloa. muuten saa toki ottaa yhteyttä. etukäteen kiitos kaikista joulutervehdyksistä, mitä posti tänne kiikuttaa ensi viikolla, kun en ole paikalla - ne riemastuttaa ja lämmittää sitten, kun ne käsiini saan.
kaikille siis tasapuolisesti rauhallista, lämmintä, onnellista, rentouttavaa ja korjaavaa joulun aikaa. jättäkää vanhalle vuodelle hyvästit hyvissä merkeissä ja voikaa paremmin ensi vuonna. pitäkää hyvästä kiinni ja olkaa rohkeat jne, kyllä te tiiätte ja osaatte :)
and if i was santa claus id fight for the cause
wouldnt expect nothing in return
id give you everything you want, id be everything you need
so you can take my hand and i can take the lead
| Your 2005 Song Is | 
Since You've Been Gone by Kelly Clarkson
"But since you've been gone
I can breathe for the first time
I'm so moving on"
In 2005, you moved on. |
juhlaa !!! |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| [ |
go |
| |
earlier |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
aboutsilence's journal